Aurinko nousee taas.
Säteet läpäisevät ikkunaa,
kimpoilevat pinnoista.
Ikkunanlaudalla istuu
- teekupistaan siemaisee -
väsynyt runoilija.
Heksadesimaalisäkeillä täytetyt
paperiliuskat lojuvat
hylättyinä lattialla.
Värisevällä tv-ruudulla
kahdeksanbittiset androidit kiitävät
pikselialuksen käytävillä.
Miestä alkaa vituttaa;
innoitus antaa odotuttaa.
Viivotin katkeaa.
Silloin se tapahtuu:
Aivoituksen raikas ryöpsähdys
- kuin toukokuinen sade.
Kevään valo häikäisee.
Andrew Braybrook sulkee kaihtimet
ja avaa tietokoneen.
|
