Makuuhuoneessa ei enää makaa kuin katkennut
yucca-palmu
lattialla.
Verhottoman ikkunan alla pölyinen patteri hohkaa kylmää.
Kaikkialla
pieniä muistoja suuresta surusta,
pois juosseesta rakastetusta.
Yöpöytä on täysin turha, kun vierestä
puuttuu sänky.
Laatikossa
on vieläkin tyhjäksi syöty ehkäisypillerikiekko
ja
vihko, jossa
lukee pienellä "kulta".
Vieläkin tuntuu pudotetulta.
Keltakantiseen pahvialbumiin
jätetyt valokuvat
kiusaavat onnellisuudellaan ja ikävään
hautautuvat.
Saisinkin tuhat sanaa kustakin!
Ovea ei saa lukkoon. Pidän sen kuitenkin aina kiinni.
Ainoastaan
kun tuuletan, avaan sen, jotta saan aikaan kunnollisen läpivedon.
Oven
kahvaan
on joka kerta vaikea tarttua.
Tunnen kätesi koskettaessani kylmää metallia.
|