Päässäni näytönsäästäjä
käynnistyy.
Yritän sen sammuttaa, mutten muista salasanaa.
Bezier-käyrät kimpoilevat kallossani
halki surisevan hiljaisuuden.
Minä kaadun, kaadun taaksepäin.
Minä kaadun, kaadun alas.
Syvälle tyhjyyteen.
En muista, milloin viimeksi liikahdin.
Ennen putoamisen alkamista
taisin tuijottaa monitoria, tai jotain
sen tapaista – mitä niissä tilanteissa nyt tehdään.
Minä kaadun...
Muistan kyllä hämärästi
sen lähdekoodin, ne aaltosulkeet
ja sen projektiaikataulun, jonka oli tehnyt
todennäköisesti alien.
Kaikki on nyt niin helppoa.
Raahaan vain ja tipautan
tajuntani rippeet
helpotuksen pimeyteen.
Minä kaadun...
|
