Kahdeksan päivää on lomastani kulunut,
enkä ole edes oveani avannut.
Menisinkö suihkuun, sitten kävelemään?
Ehkä huomenna. En viitsi tänään.
Aamu-uutisia uudestaan ja uudestaan.
Todellisuus irtoaa absurdiudestaan.
Kalenterista en etsi toimintaa.
On kesä. Syön kylmää grillimakkaraa.
Päiväkausia omaa aikaa.
Aikaa omaan elämään.
Lupauksen itselleni teen:
en palaa työelämään.
Linnanmäki ja Tervakosken Puuhamaa.
Seiväskarnevaalit, jazzia ja oopperaa.
Festivaaleja ja körttijuhlia.
Rantalaiturilla haitarilla grungea.
Koivuhalkoja ja petanquekuulia.
Yötöntä yötä ja taide-elokuvia.
Ulkovessoja ja paraatimarssia.
Kesäteatterin puskafarssia.
Päiväkausia omaa aikaa.
Aikaa omaan elämään.
Jaksanko kuitenkaan
palata työelämään?
|
