Ostin esineen,
hohtavan ja puhtaan esineen.
Nyt en enää ole esineetön
- en merkityksetön.
Nostin esineen,
kaapin päälle nostin esineen.
Nyt en enää ole yksin,
sykin merkityksin.
Esineeni katselee minua.
Esineeni valaisee minua.
Esineeni merkitsee minua.
Minä merkitsen, siis olen.
Loistan esineen
säteilystä loistan, esineeni
öisin taloani vartioi,
reviiriäni partioi.
Kasvan esineen
mittoihin jo kasvan, esineeni
kasvaa minussa,
vastaa minusta.
Esineeni katselee minua.
Esineeni suojelee minua.
Esineeni hymyilee minulle.
Hän hymyilee, minä olen.
Kolibrin siivenisku,
ja olen toisaalla.
Kuljen kohti kohtaa,
jossa horisontti hohtaa.
Vielä muutama metri,
ja olen perillä.
Kylven valossa,
nauran ilosta.
Poistin esineen,
kaapin päältä poistin esineen.
Nyt en enää ole sen vanki;
uuden esineen hankin.
Ostin esineen,
uhkaavan ja mustan esineen.
Turvaan esineeni minut johtaa.
Esineeni minut kohtaa.
Esineeni katselee minua.
Esineeni valaisee minua.
Esineeni merkitsee minua.
Minä merkitsen, siis olen.
|
