Löhöän patjalla,
kylven valossa.
Leijun kevään keltaisessa
unen rajalla.
Koira kuorsaa nurkassa,
kello raksuttaa.
Etäällä naapuri nakuttaa
piha-aitaansa.
Olen ehkä hieman
yksinkertainen,
mutten halua nousta
pois valosta.
Olen kenties turhan
yksinkertainen,
mutta tahdon vain olla
yksin,
keltainen.
Hitaasti aamu taittuu
keskipäivän merkkiin.
Valoviipale siirtyy
pois päältäni. Nyt pitäisi jo nousta,
pitäisi soittaa töihin
- väittää olevansa sairas,
että voisin jatkaa.
Olen ehkä hieman...
Seuraan valoa sohvalle,
jatkan leijuntaa.
Näen unia norjalaisesta
turskatehtaasta.
Kunpa olisin siellä,
perkaisin saalista.
Kahvitunnit istuisin
kevätauringossa.
Olen ehkä hieman
yksinkertainen,
mutten löydä ulos,
enkä puhu nyt talosta.
Valot, joita joskus seurasin
sammuivat kesken matkan.
Nyt olen täällä
yksin,
keltainen.
|
